Syntyjä syviä | Songs of Wit and Wisdom

 

Tintypes, music boxes
edition 1/3 (though, as is typical to the wet plate collodion method, each image is unique)

Songs of With and Wisdom draws its subject matter from the mythologies of various peoples. The images in the series depict mythical landscapes. In the scientific sense, the myth has traditionally meant a fundamental initial story, a description of the events that define the world and its future events and structures. Another general meaning of the myth is an untrue fiction, a collective misunderstanding. Mythology is a system of myths, an entity, or a doctrine shared by nations and ethnic communities in their narrative tradition. The series reflects on the interfaces between man and nature.

The afterlife has its own topography, the gods live in the mountains, the elves in the forest or in the waters. In fact, all the major mythical events and actors are localized in nature. Because the descriptions of paradise, underworld and hell of different religions resemble each other topographically, many of the works in the series also consist of several pieces photographed at different times and in different places.

For example, the work Dovregubbens hall (Hall of the Mountain King)  depicts snow piles created by urban maintenance that resemble mountains. The title of the work is borrowed from the iconic composition by Edvard Grieg in 1875 (Series No. 1, Op. 46) in the play “Peer Gynt” by the Norwegian Henrik Ibsen (1867). Like the protagonist of the play, a photograph can also tell a story that is not quite true.

The images in the series have been made by using the late 19th century method of wet plate collodion  as tintypes. In addition, some works involve well-known tunes played on a music box.

2019 – 2020

In exhibitions:
Fraktion – Osia at Photography Centre Raaseborg
Pulvis et umbra at B-gallery, Turku

———————————————————–

Tinatypiat, soittorasiat 
editio 1 / 3 (märkälevymenetelmälle tyyppilliseen tapaan kukin vedos on uniikki)

Syntyjä syviä ammentaa aiheensa eri kansojen mytologioista. Sarjan kuvat esittävät myyttisiä maisemia. Myytillä on tieteellisessä mielessä perinteisesti tarkoitettu perustavaa laatua olevaa alkukertomusta, kuvausta tapahtumista, jotka määrittelevät maailmaa ja sen tulevia tapahtumia ja rakenteita. Myytin toinen yleinen merkitys on paikkaansa pitämättömänä fiktiona, kollektiivisena väärinkäsityksenä. Mytologia on myyttien järjestelmä, kokonaisuus tai jumaloppi, jonka kansat ja etniset yhteisöt kertomusperinteessään jakavat. Sarja pohtii ihmisen ja luonnon rajapintoja.

Tuonpuoleisella on oma topografiansa, jumalat asuvat vuorilla, haltijat metsässä tai vesistöissä. Oikeastaan kaikki keskeiset myyttiset tapahtumat ja toimijat ovat paikallistuneet luontoon. Koska eri uskontojen paratiisi-, manala- ja helvetti -kuvaukset muistuttavat topografisesti kovasti toisiaan, muodostuvat myös monet sarjan teoksista useasta palasta, jotka on kuvattu eri aikoina ja eri paikoissa.

Esimerkiksi teoksen Dovregubbens hall (Vuorenkuninkaan luola / Hall of the Mountain King) lähtökohtana ovat olleet kaupunkihuollon aikaansaamat lumikasat, jotka muistuttavat vuoria. Teoksen nimi on lainattu Edvard Griegin 1875 tekemästä ikonisesta sävellyksestä (Sarja nro. 1, op. 46) norjalaisen Henrik Ibsenin näytelmään “Peer Gynt” (1867). Kuten näytelmän päähenkilö, myös valokuva voi kertoa tarinan, joka ei ole ihan tosi.

Sarjan kuvat on toteutettu 1800-luvun lopulla vallinneella märkälevymenetelmällä tinatypioina. Lisäksi joihinkin teoksiin liittyy soittorasialla soitettavia tunnettuja sävelmiä.

“Pariisissa keksitty ikään on
Tapa kuvia tehdä avull’ auringon.
Kuvat on joko oikeita tai myös niin sanotuita negatiiveja. Vaihduksiin
valot, varjot jälkimmäisissä jää,
ja sieviltä silmään ei näytä nää;
Vaan näköisyys toki tallella niiss’ on,
ja tarpeen sen esiinsaanti vain siis on.
Jos nyt joku sielu jättänyt on elonmatkastaan negatiivisen kuvan,
levy silti ei ole kelvoton, –
mun luokseni vain saa joutua luvan.
Minä käsittelen sitä eelleen, muutan
sen taiten keinoilla sopivilla.
Minä höyrytän, syövytän, huuhdon, uutan tulikivellä ja muilla senkaltaisilla,
kunnes näen levylle oikean kuvan,
se on: itse positiivin, ma ilmautuvan.
Vaan noin kun on nuhraunut puolin pois, – Mitä tulikivet tai kalilipeät vois?”

Ibsen Henrik: Peer Gynt, 1867, 5. näytös, suom. O. Manninen, 1911, s. 285

2019 – 2020

Näyttelyissä:
Fraktion – Osia valokuvakeskus Raasepori
Pulvis et umbra B-galleria, Turku

———————————————————–