8. – 25.8.2020 Ole maailma omasi, taidekeskus Mältinranta, Tampere (group exhibition)

Taidekeskus Mältinranta
Kuninkaankatu 2, 33210 Tampere
Avoinna: ma–to 12–18, pe–su 12–16
http://www.maltinranta.fi/pimiotaiteilijoiden-tyoryhma/

Ole Maailma Omasi -näyttely koostuu erilaisilla analogisilla menetelmillä tuotetuista valokuvateoksista. Työryhmän jäsenet ovat kaikki Suomen pimiötaiteilijat ry:n jäseniä. Yhdistyksen toiminnan keskiössä on pimiössä käsintehty valokuvataide, joka digitaalisen murroksen myötä uhkasi kadota suomalaisen valokuvataiteen kentältä kokonaan. Näyttelyn yhdistävänä teemana on ”ihminen ja luonto”.Suuri osa taiteilijoista on paikalla TAITEILIJATAPAAMISESSA lauantaina 8.8. klo 14-16. Tervetuloa kuulemaan lisää näyttelyn teoksista ja tekijöistä!

JENNI HAILI – STOP
Odottaminen on jokapäiväinen kokemus, joka yhdistää niin suuria kuin arkisia tapahtumia. Odottaessamme aika materialisoituu. Odottamisen kokemusta voisi kutsua eksistentialistisen sietämisen laajentuneeksi havainnoimiseksi – se on osittain tietoista, mutta samalla myös pirstaloitunutta. Tällainen sisäinen kokemus on kiusallisen epämukava. Liikehdimme levottomasti, valitamme ja vahdimme kelloa.Tämä valokuvasarja on yritys johdattaa huomiomme, ei siihen kuinka aikamme kuluu odottaessa, vaan missä olemme tuolloin. Ei odottamisen loppumisen ratkaisevaan hetkeen, vaan sen estetiikkaan sellaisenaan. Epämukavuus päättyy bussin saapuessa.

MIKKO ITÄLAHTI
”Kuvasarjani aiheena on ekologisen modernisaation paradoksi: metsät, jotka ovat uhattuina rautatieliikenteen edistämisen vuoksi, kestävyyden tavoittelun nimissä. Kestävyyttä tavoitellaan yhä välineellisesti, pyrkien minimoimaan talouden ekologisia vaikutuksia, mutta samalla turvaamaan talouskasvu. Tästä teknokraattisesta näkökulmasta esimerkiksi tilalliset etäisyydet ovat nopeuden avulla minimoitavia kustannuksia.Tie ulos paradoksista edellyttää teknisten parannusten rinnalla uudenlaista, arvostavaa nöyryyttä suhteessamme ympäröiviin olemisen verkostoihin. Maailmasuhteen uudelleensuuntaamisessa tarvitaan myös välineiksi tekeytyvien asioiden ottamista tarkastelun kohteiksi itsessään; esteettisesti ja eettisesti.Kokemus ympäristöstä maisemana perustuu liikkuvuuteen ja moderniin erkaantumiseen orgaanisesta paikkayhteydestä. Kuitenkin esiteollista lihasvoimin kulkemista leimasi lähimaiseman moniaistinen rikkaus. Maisemavalokuvan 1800-lukuinen lumovoima näyttääkin osaltaan perustuvan liikkeen teollisen kiihdytyksen myötä loitontuneen – ja edelleen loitontuvan – lähinäkymän, maiseman läheisyyden kokemuksen, todentuntuiseen artikulaatioon.”

MARKKU JOUTSEN
”Valokuvia maalauksen asussa. Viehätyn kuvista, jotka jättävät tilaa tulkinnoille ja mielikuvitukselle, toisaalta klassisen valokuvan rakenne on mielenkiintoinen. Bromiöljyteoksilleni on luonteenomaista paikattomuus ja ajattomuus, eräänlainen maalauksellinen vanhanaikaisuus. Uniikit bromiöljyvedokset johdattavat katsojansa ajasta riippumattomaan maailmaan valokuvien ja maalausten rajapinnalle.Suomessa harvinainen bromiöljytekniikka: Mv-negatiivista tehty hopeagelatiinivedos valkaistaan, kosteaan printtiin ”töpötetään” litografimuste. Bromiöljyvedostaminen oli suosittu etenkin 1900-luvun alkuvuosikymmenillä maailmalla ja Suomessa 1920–luvulla. Kuvia tehdessäni yleensä käytän koko negatiivin ilman rajausta. Sen olen jo tehnyt kuvaa ottaessani.”

JAAKKO KILPIÄINEN
”Valokuvaan ihmisen jättämiä pysyviä jälkiä maisemassa. Rakentaminen, kaivosteollisuus tai maanviljely ovat muokanneet ympäristöä niin kauan kuin ihminen on yhteiskuntaa rakentanut. Kun hyödyntäminen on loppunut tai elämäntapa on tullut tiensä päähän, ihminen on kadonnut, ja jäljelle on jäänyt arpia maisemaan.
Soramonttuja, suljettuja kaivoksia, hylättyjä rakennuksia. Minulle ne näyttäytyvät veistoksellisina, epätodellisina muotoina ja tiloina. Näissä paikoissa on joskus eletty, toimittu, tehty bisnestä tai asuttu. Arpia maisemassa kuvasarjassani espanjalaisen Cabo de Gatan luonnonsuojelualueen sisään jääneet maatilojen ja kalastajakylien rauniot kertovat kadonneesta elämäntavasta. Nykyisin luonnonsuojelualuetta ympäröi satojen neliökilometrien kokoinen muovisten kasvihuoneiden meri.

NATALIA KOPKINA – SAINTE ANNE
Näyttelyssä esillä olevat kuvat ovat Sainte Anne -taiteilijakirjasta, joka julkaistiin kesällä 2019. Kirjan valokuvat on kuvattu Ranskassa Normandiassa taiteilijaresidenssin aikana vuonna 2016.

PETRI KOSKENSALMI
”Luonto on meidän. Moderni luontokäsitys on perua romantiikan ajasta, kun ihminen alkoi nähdä luonnon erillisenä itsestään, määritellä sitä myytein, käsittein ja ihantein. Luonnon ihmeellisyys erehdyttää antamaan kohteilleen itseisarvon. Arvot ja arvostukset ovat kulttuurisia luomuksia kuten niitä vaaliva ihminen. Arvokasta voi olla vain se, minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut. Luonto itsessään ei kai ole muuta kuin erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvia luonnon olioita ja prosesseja. Romanttisen luonnon palvonnan ja ihannoinnin kääntöpuolena on riistoa, syrjintää ja erottelua. Kun puhumme ympäristövastuusta ja luonnon suojelemisesta, olisi kenties rationaalisempaa puhua meistä itsestämme.”

PATRICK KUOPPAMÄKI
Tällä hetkellä hän työskentelee vielä nimettömän sarjansa kanssa, jossa analogisen valokuva-materiaalin hyötykäyttö on läsnä. Hopea joka on analogisen valokuvan kulmakivi, on katoava luonnonvara, ja tätä miettien hän käyttää materiaaleja jotka muuten olisivat roskaa. Abstraktit teokset ovat kuvattu makulatuurista, kalvoista, löytyneistä ja saanneista materiaaleista.

KATRI LASSILA – KALASSA
”Globaali kalastusteollisuus on kasvanut tasaisesti ja sen tehokkuusvaatimukset pyrkivät vastaamaan nopeasti kasvavaan kansainväliseen kysyntään. Monin paikoin Aasiaakin perinteiset kalastustavat ovat jäämässä historiaan ja väistyvät teollisen kalastuksen tieltä nopeampia voittoja tavoiteltaessa. Kalastusperinteiden muutoksella on väistämätön vaikutus sekä kalastusksesta elantonsa saavien yhteisöjen elämään että herkkiin meriekosysteemeihin. Kuvasarjani Kalassa esittelee muutamia kuvia edelleen jatkuvasta projektistani, jonka puitteissa kuvaan yksittäisiä kalastajia ja perinteisiä kalastuksen tapoja eri puolilla maailmaa. Sain inspiraation kuvasarjaan elokuvista Redes (Muriel, Zinnemann 1936) ja Finis Terræ (Epstein, 1929). Elokuvat käsittelevät kalastajien arkea haastavissa luonnonolosuhteissa sekä alan poliittisesti herkkiä piirteitä, yhteisöjen toimeentuloa ja kalastajien vaaranalaista työtä. Kuvasarjani keskiössä on ihmisen ja luonnon suhde, ja sen kuvat on kuvattu pääosin Kaakkois-Aasiassa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Valokuvat on otettu mustavalkoiselle filmille ja vedostettu pimiössä kuitupaperille hopeagelatiinivedoksiksi. Kuvat on sävytetty seleenisävytteellä.”

SERGEI PAVLOV
”Olen kuullut sanottavan, että suurin harha, on harha erillisyydestä. Elämämme jatkuu hetki hetkeltä, maailmassa, jossa olemme uudelleen määritelleet ja lokeroineet luonnon, eläimet, ihmiset, syntymän, kuoleman sekä muut elämässä olevat osat, itsenäisiksi ja erillisiksi konsepteiksi. Me emme enää kykene kohtaamaan monia näistä asioista, niiden aidossa ja koristelemattomassa muodossaan.Näinkö jatkuu meidän elämä, joka koostuu kaikkeuden keskinäisestä riippuvuussuhteesta? Kauan aiomme jättää huomioimatta meidän jalan, käden ja mieltemme jättämät jäljet? Meidän tietämättömyys ja piittaamattomuus ei kuitenkaan jätä meitä, vaan löydämme sen koko ajan edestämme. Sillä sisäinen ristiriita ja harha erillisyydestä kasvattavat meitä haluamaan lisää turvaa itsellemme. Rakennamme muurit, aidat, portit, seinät, lukot, ovet, kahleet ja muut varmistukset.Pian heräämme todellisuuteen, jossa huomaamme itsemme suojelulla vanginneet itsemme pois kaikilta mahdollisuuksilta. Mahdollisuudet joita pelkäsimme, olivat mahdollisuuksia, joissa yhteen kietoutuisimme. Näissä uhissa ja mahdollisuuksia, me kokemuksella eläisimme.”

TARU SAMOLA
”Kaneli ja Mimosa on kuudestatoista syanotypiavedoksesta rakentuva yhtenäinen teos, joka kuvastaa ihmisen ja luonnon välisiä suhteita.Sigris -sarjan teokset on kuvattu Aspan ateljeen ympäristössä viimeisellä viikolla ennen Koronakaranteenin asteittaista purkamista. Pieni sarja koostuu yksinkertaisista havainnoista: vedestä, valosta, pilvistä. Aspan ateljee on SKJL:n omistama saunamökki, joka sijaitsee Lohjanjärven rannalla kuvataiteilija, kirjailija ja esoteerikko Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870-1946) entisillä mailla.”

HENRY VALTONEN – DUNES AND FIGURES
”Dunes and Figures -sarjan ideana oli hakea hiekkadyyneistä tausta klassiseen nude-kuvaan. Kuvat on otettu joulukuussa 2019 Marokon hiekkadyyneillä lähellä Algerian rajaa. Asuimme paikallisten rakentamassa aavikkohotellissa, josta käsin teimme kuvausmatkoja etsien koskemattomia dyynejä. Useimmat sarjan kuvat on otettu aamulla, jolloin tuuli on yön aikana tasoittanut kaikki mahdolliset eläinten jäljet ja antanut hiekkadyyneille aaltokuvion kuten vesi ja allot tekevät hiekkarannalle. Sarjan kuvat on otettu 4×5 tuuman ns. field-kameralla perinteiselle FP-4 mustavalkofilmille ja vedostettu Multigrade FB-baryyttipaperille, joka on huolellisen huuhtelun jälkeen ilmakuivattu. Hiekka ja pöly asettavat haasteita tekniikalle ja eritysesti filmien käsittelylle. Huolellinen katsoja voi huomata vedoksissa näitä jälkiä, joita en ole yrittänyt poistaa.”