27.3. – 24.4.2022 Khronos & Topos, Vaasan taidehalli (group exhibition)

Vaasan taidehalli, Vaasan kaupungintalo, Senaatinkatu 1 D, Vaasa
Avoinna:
ti–su 11–17
Vapaa pääsy

Khronos on kreikkalaisessa mytologiassa ajan henkilöitymä. Kreikkalais-roomalaisissa kuvissa hänet esitetään usein miehenä, joka kääntää eläinradan pyörää tai nielaisee omat lapsensa. Hän on ajan symboli joka luo ja jälleen tuhoaa. Topos puolestaan merkitsee kreikaksi paikkaa, mutta on sittemmin kirjallisuudentutkimuksen terminä merkinnyt myös runokuvaa, metaforaa tai aihetta. Khronos & Topos – näyttely pohtii ajan ja paikan välistä latautunutta suhdetta valokuvan keinoin.

Näyttelyssä esillä olevat kuvat on tuotettu analogisia valokuvamenetelmiä käyttäen. Analogisessa valokuvassa tulee näkyväksi ajan ja paikan liitto, sillä analogisesti tuotettu kuva on koko valmistusprosessinsa ajan välttämättä osa materiaalista maailmaa. Fysiikan ja kemian yhteisvaikutuksesta syntyvä pimiökuva luo yhteyden paitsi taiteilijan ja materiaalin välille, myös valokuvataiteen historiaan. Valmis teos esittää tilassa kuvailevan huomion, jonka merkitys jää lopulta katsojan tulkittavaksi.

Khronos & Topos -näyttelyn taiteilijat Jenni Haili, Natalia Kopkina, Patrick Kuoppamäki, Katri Lassila ja Taru Samola lähestyvät aihetta kukin omasta näkökulmastaan käsin. Ryhmä on muodostunut Suomen pimiötaiteilijat ry:n aktiivisista taiteilijajäsenistä. Vuodesta 2018 lähtien he ovat järjestänyt yhdessä useita ryhmänäyttelyitä, mm. Tampereen Taiteilijaseuran Taidekeskus Mältinrannassa vuonna 2020 ja Helsingin Taiteilijaseuran HAA Galleriassa vuonna 2021.

Jenni Hailin teos sarjasta Syntyjä syviä ammentaa aiheensa eri kansojen luontomytologioista. Tuonpuoleisella on oma topografiansa, jumalat asuvat vuorilla, haltijat metsässä tai vesistöissä. Oikeastaan kaikki keskeiset myyttiset tapahtumat ja toimijat ovat paikallistuneet luontoon. Teoksen kuvat on vedostettu 1860 ja —70-luvuilla laajasti käytössä olleella märkälevyferrotyyppimenetelmällä.

Natalia Kopkinan hopeagelatiinivedoksissa toistuvat kuvataiteen historiasta tutut tutkielmien ja luonnosten aiheet kuten alaston-, maisema- ja muotokuvatutkielmat. Kopkina aloitti kuvamaan valokuvasarjaa Tutkielmia vuonna 2016 ollessaan taiteilijaresidenssissä Ranskassa. Lisäksi näyttelyssä on esillä Kopkinan käsintehtyjä taiteilijakirjoja.

Patrick Kuoppamäen teokset ovat saaneet inspiraationsa minimalistisista valokuvista sekä arkkitehtuurillisista konsepteista. Kyseiset teokset ovat varjostettu yksinkertaisilla menetelmillä ja kuva koostuu hetkittäisistä veistoksista jotka tallentuvat valoherkälle paperille.

Katri Lassilan hopeagelatiinivedoksista koostuva kuvakokonaisuus Ajan maisemia keskittyy maiseman olemukseen ajasta irrallisena näkymänä. Kun Lassila kuvaa maisemaa, maiseman elementtejä tai maisemassa näkyviä olentoja, pyrkii hän kuvaamaan kohteensa siten, että lopullista kuvaa on vaikeaa sijoittaa mihinkään tiettyyn ajan hetkeen. Hän rajaa kuvista pois modernit elementit ja valikoi kuviin asioita ja ihmisiä, joiden olemus ei kerro tarkasti, mihin aikaan he oikeastaan kuuluvat. Kuvien apokroninen luonne, virtaaminen hetkien välillä, tarjoaa mahdollisuuden leikitellä valokuvan aikaan sidotulla luonteella ja esittää kohteet niin kuin ne olisivat menneisyyttä tai kenties osa aikaa, joka ei ole vielä tapahtunut.

Taru Samolan Sivutuote on identiteettiä, naiseutta ja valtaa käsittelevä projekti, joka on saanut alkunsa muutama vuosi sitten, nimensä mukaisesti, sivutuotteena. Ajatuksena on nostaa kauan työhuoneen nurkista huudellut projekti sivutuotteesta keskiöön. Sarjan teokset ovat syntyneet kirpputoreilta, roskalavoilta, kotialbumeista ja hylättyjen vedosten joukosta löytyneiden materiaalien liittyessä toisiinsa liiman, ompeleen ja grafiikan menetelmien avulla. Etäämmältä katsottuna ne kertovat juurettomuudesta maskuliinisuuden vallitsemassa perhe- ja yhteiskuntakulttuurissa.

Suomen Pimiötaiteilijat ry on vuonna 2016 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, jonka tehtävänä on säilyttää ja kehittää pimiötyöskentelyn ja -taiteen perinteitä Suomessa. Yhdistys ylläpitää Helsingissä Vallilan taiteilijatalossa Mörk-nimistä ammattitasoista mustavalkopimiötä, joka on rakennettu Suomen kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin. Nykyisin yhdistys käsittää yli 90 jäsentä ja osallistuu aktiivisesti suomalaisen valokuvataiteen kentän toimintaan. Talvella 2022 yhdistys järjestää yhdessä Suomen valokuvataiteen museon kanssa kansainvälisen analogisen valokuvan festivaalin.

—––––––––––

Khronos är en personifiering av tiden i den grekiska mytologin. I grekisk-romerska bilder visas han ofta som en man som snurrar på zodiakens hjul eller sväljer sina egna barn. Han är en symbol för tiden som skapar och förstör om igen. Topos igen betyder plats på grekiska, men har sedermera som term inom litteraturforskningen betytt också bild, metafor eller tema. Utställningen Khronos & Topos dryftar det laddade förhållandet mellan tid och plats med fotografiet som medel.

De foton som ingår i utställningen har framställts med hjälp av analoga fotometoder. I ett analogt foto syns föreningen mellan tid och plats, eftersom ett foto som framställs analogt under hela framställningsprocessen oundvikligen är en del av den materiella världen. De mörkrumsfoton som uppkommer av den sammanlagda verkan av fysik och kemi skapar kontakt å ena sidan mellan konstnären och materialet och å andra sidan också med fotokonstens historia. Det färdiga verket visar en observation som beskrivs i rummet, och vars betydelse sist och slutningen får tolkas av betraktaren.

Konstnärerna på utställningen Khronos & Topos Jenni Haili, Natalia Kopkina, Patrick Kuoppamäki, Katri Lassila och Taru Samola närmar sig temat var och en ur sitt eget perspektiv. Gruppen har formats av aktiva konstnärsmedlemmar i föreningen Suomen pimiötaiteilijat ry. Från och med år 2018 har de arrangerat flera grupputställningar tillsammans, bl.a. på Tammerfors Taiteilijaseuras Taidekeskus Mältinranta år 2020 och Konstnärsgillets i Helsingfors HAA Galleria år 2021.

Jenni Hailis verk i serien Djupa ursprungsorden hämtar sitt tema ur olika folks naturmytologier. Det som är på andra sidan har sin egen topografi, gudarna bor i bergen, rårna i skogen eller vattendragen. Egentligen har alla centrala mytiska händelser och aktörer lokaliserats till naturen. Råkopior av de foton som ingår i verket har gjorts med metoden ferrotypi på våtplatta som var i vidsträckt användning på 1860– och 70-talen.

Natalia Kopkinas foton i silvergelatin hör till fotoserien Tutkielmia (Studier) och fotograferandet av dem inledde Kopkina redan år 2016. I serien upprepas olika teman av studier och skisser som är bekanta från bildkonsthistorien såsom naken-, rörelse- och landskapsstudier. De studier som ingår i utställningen i Konsthallen behandlar tid och plats bl.a. genom att studera fokusering med kamera, belysning av foto med en förstoringsapparat och att ta porträtt.

Patrick Kuoppamäkis The works I make resemble minimalistic photographs and architectural concepts. The composition and tonal differences are photograms of simple objects, straight planks that are grouped together in a pattern, and the unorthodox light source does the rest. My works are in a way based on geometric sculptural elements, but in exhibitions I tend to leave that aspect of my work unsaid. I want to keep the practical part as a mystery and focus more on the composition of the lines that are shown in the picture. The works are portrayed as an otherworldly abstract reality and are supposed to leave the rest for open interpretation.

Katri Lassilas fotohelhet Ajan maisemia (Tidens landskap) som består av foton i silvergelatin koncentrerar sig på landskapets väsen som en syn som är lösgjord från tiden. När Lassila fotograferar landskap, element i landskapet eller varelser som kan ses i landskapet, strävar hon efter att fotografera sitt objekt så att det är svårt att placera det slutliga fotografiet i en viss tidpunkt. Hon skär bort moderna element ur fotona och väljer saker och människor för fotona, vilkas väsen inte genast exakt talar om vilken tid de egentligen hör hemma i. Fotonas apokroniska karaktär, strömningen mellan stunderna, erbjuder en möjlighet att leka med den natur som är bunden till fotografiets tid och visa objekten som om de var det förflutna eller kanske ett avsnitt av en tid som ännu inte har skett. 

Taru Samolas Sivutuote (Biprodukt) är ett projekt som behandlar identitet, kvinnlighet och makt. Projektet fick sin början för ett par år sedan, i likhet med sitt namn, som en biprodukt.

Tanken är att lyfta upp projekt som länge har stått i arbetsrummets vrår och ropat och fokusera på dem i stället för att de bara är en sidoprodukt. Verken i serien har uppstått så att material som hittats på loppmarknader, skräpflak, hemmaalbum och förkastade avdrag har fogats ihop med hjälp av lim, sömmar och grafiska metoder. Sedda mera på avstånd berättar de om rotlöshet i en familje- och samhällskultur där maskuliniteten råder.

Suomen Pimiötaiteilijat ry är en allmännyttig förening som grundades år 2016 och som har till uppgift att bevara och utveckla mörkrumsarbetets och mörkrumskonstens traditioner i Finland. Föreningen upprätthåller ett svartvitt mörkrum på professionell nivå med namnet Mörk i konstnärshuset i Vallgård i Helsingfors. Mörkrummet har byggts med stöd av ett stipendium som beviljats av Finska kulturfonden. För närvarande har föreningen över 90 medlemmar och deltar aktivt i verksamheten inom den finska fotografiska konsten. Vintern 2022 ordnar föreningen tillsammans med Finlands fotografiska museum en internationell festival för det analoga fotografiet.