23.6. – 17.7.2022 Khronos & topos, galleria Ratamo, Jyväskylä (group exhibition)

Khronos & topos
Pimiötaiteilijoiden työryhmä: Jenni Haili, Natalia Kopkina, Patrick Kuoppamäki, Katri Lassila, Taru Samola

Galleria Ratamo, Veturitallinkatu 6, Jyväskylä

avoinna: ti-su klo 11-18
vapaa pääsy

Khronos on kreikkalaisessa mytologiassa ajan henkilöitymä. Kreikkalais-roomalaisissa kuvissa hänet esitetään usein miehenä, joka kääntää eläinradan pyörää tai nielaisee omat lapsensa. Hän on ajan symboli joka luo ja jälleen tuhoaa. Topos puolestaan merkitsee kreikaksi paikkaa, mutta on sittemmin kirjallisuudentutkimuksen terminä merkinnyt myös runokuvaa, metaforaa tai aihetta. Khronos & Topos – näyttely pohtii ajan ja paikan välistä latautunutta suhdetta valokuvan keinoin. 

Näyttelyssä esillä olevat kuvat on tuotettu analogisia valokuvamenetelmiä käyttäen. Analogisessa valokuvassa tulee näkyväksi ajan ja paikan liitto, sillä analogisesti tuotettu kuva on koko valmistusprosessinsa ajan välttämättä osa materiaalista maailmaa. Fysiikan ja kemian yhteisvaikutuksesta syntyvä pimiökuva luo yhteyden paitsi taiteilijan ja materiaalin välille, myös valokuvataiteen historiaan. Valmis teos esittää tilassa kuvailevan huomion, jonka merkitys jää lopulta katsojan tulkittavaksi. 

Khronos & Topos -näyttelyn taiteilijat Jenni Haili, Natalia Kopkina, Patrick Kuoppamäki, Katri Lassila ja Taru Samola lähestyvät aihetta kukin omasta näkökulmastaan käsin. Ryhmä on muodostunut Suomen pimiötaiteilijat ry:n aktiivisista taiteilijajäsenistä. Vuodesta 2018 lähtien he ovat järjestäneet yhdessä useita ryhmänäyttelyitä, mm. Tampereen Taiteilijaseuran Taidekeskus Mältinrannassa vuonna 2020, Helsingin Taiteilijaseuran HAA Galleriassa vuonna 2021 ja Vaasan taidehallissa 2022.

–––––––––––––––

Jenni Hailin teokset sarjasta Syntyjä syviä ammentavat aiheensa eri kansojen luontomytologioista. Tuonpuoleisella on oma topografiansa, jumalat asuvat vuorilla, haltijat metsässä tai vesistöissä. Oikeastaan kaikki keskeiset myyttiset tapahtumat ja toimijat ovat paikallistuneet luontoon. Teoksen kuvat on vedostettu 1860 ja -70-luvuilla laajasti käytössä olleella märkälevyferrotypiamenetelmällä.

Natalia Kopkinan hopeagelatiinivedokset kuuluvat Tutkielmia –valokuvasarjaan, jonka kuvaamisen Kopkina aloitti vuonna 2016. Sarjassa toistuvat kuvataiteen historiasta tutut erilaiset tutkielmien ja luonnosten aiheet kuten asetelma- ja maisematutkielmat. 

Patrick Kuoppamäki

An Ode to Photography

The main means of exposure in my current work are done with led light strips. I have built exposure panels constructed of 480, 630 and 1110 individual LED-lights. The lights are mounted on boards and thus they create an exposure apparatus. The light-source can be modified in different shapes but until this point I have done grids and line formations. Due to their massive amount of individual lights it translates simple forms into complicated compositions in the darkroom.

This being one of the ways I create graphic-like works in the darkroom. Working with my own way of using photographic material, the cameraless images tend to have such a wide capability of modification in the darkroom. The medium is being explored widely by photographers nowadays and this has been my personal most intriguing approach. I draw inspiration from architecture and its way of conversing with lights in its surroundings. After starting to think about light (in the darkroom) in an architectural mindset, my way of working changed. The camera was replaced with lighting apparatuses and temporary sculptures that created the photographic works. I also create chemistry based works, by working with self made trays for the print, limiting the contact between the paper and the chemicals. What these two techniques have in common is the way cameraless photography creates a surface. As we know, a two dimensional print medium such as photography has no actual depth, the perspectives create an illusional sense of depth. By varying graditations and compositions the illusion of a delusional depth appears, the works are not optical but tend to have similar qualities.

Katri Lassilan hopeagelatiinivedoksista koostuva kuvakokonaisuus Ajan maisemia keskittyy maiseman olemukseen ajasta irrallisena näkymänä. Kun Lassila kuvaa maisemaa, maiseman elementtejä tai maisemassa näkyviä olentoja, pyrkii hän kuvaamaan kohteensa siten, että lopullista kuvaa on vaikeaa sijoittaa mihinkään tiettyyn ajan hetkeen. Hän rajaa kuvista pois modernit elementit ja valikoi kuviin asioita ja ihmisiä, joiden olemus ei kerro tarkasti, mihin aikaan he oikeastaan kuuluvat. Kuvien apokroninen luonne, virtaaminen hetkien välillä, tarjoaa mahdollisuuden leikitellä valokuvan aikaan sidotulla luonteella ja esittää kohteet niin kuin ne olisivat menneisyyttä tai kenties osa aikaa, joka ei ole vielä tapahtunut.

Taru Samolan teokset ovat osa monivuotista (2017-2021) Rippituoli-projektia. Poikkitaiteellinen ja osallistava Rippituoli-projekti käsittelee häpeän, syyllisyyden ja toiseuden kokemusten sosiokulttuurista luonnetta. Teokset ovat saaneet alkunsa performatiivisista työpajoista, joissa osallistujat astuvat yksin Rippituoli-installaation sisälle jättäen tunnustuksensa lukittuun lippaaseen sekä kasvonsa lankalaukaisimen avulla keskikoon filmikameralle.

Suomen Pimiötaiteilijat ry on vuonna 2016 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, jonka tehtävänä on säilyttää ja kehittää pimiötyöskentelyn ja -taiteen perinteitä Suomessa. Yhdistys ylläpitää Helsingissä Vallilan taiteilijatalossa Mörk-nimistä ammattitasoista mustavalkopimiötä, joka on rakennettu Suomen kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin. Nykyisin yhdistys käsittää yli 90 jäsentä ja osallistuu aktiivisesti suomalaisen valokuvataiteen kentän toimintaan.